I've got nothing to do today but smile

Tiedättekö sellaisen hetken, kun huomaat elämän olevan ihanaa? Tällä viikolla niitä hetkiä on ollut enemmän kuin yleensä.

Ensimmäinen näistä hetkistä tapahtui torstaina, kun Heidin kanssa suuntasimme iltahämärässä Pariisin 14. asuinalueelle. Siellä sijaitsee kaupungin ainoa pilvenpiirtäjä, 58 kerroksinen ja 210 metriä korkea Tour Montparnasse. Pariisilaisten mielestä näköala on koko kaupungin paras, koska he itse vihaavat korkeaa pilvenpiirtäjää. Itse en ikinä ole nähnyt mitään vastaavaa. La Ville-Lumière (The City of Light) oli niin upea, että unohdin jopa korkeanpaikankammoni. 

 

Elämän ihmettely jatkui perjantaina, kun matkasimme Heidin kanssa taksilla kotiin norjalaisen tytön synttäribileistä. Yhtäkkiä taksi hurautti läpi Palais Royalin ja Louvren-taidemuseon. Siinä vaiheessa ymmärsimme taas missä sitä oikein ollaan. Taksikuski varmaan ihmetteli, mitä me oikein kikatettiin takapenkillä. 

Noh, ei tässä vielä kaikki. Tänään eksyimme sattumalta elokuvan jälkeen ihanalle pikkukadulle. Kauniisti valaistu katu oli täynnä tunnelmallisia ravintoloita ja pikkuputiikkeja.

Tuonne täytyy ehdottomasti viedä myös ensi viikon vieraani. Rakas ystäväni Aakoo saapuu huomenna Pariisiin, juuri sopivasti kun mulla on syntymäpäivä! Saa nähdä mitä hullunhauskaa keksitään. Mä olen niin innoissani :)

-Janette 

In time of test, family is best

Ensimmäinen kerta viikkoon, kun voin vaan maata sängyllä tekemättä mitään. Ehkä nyt on hyvä aika kerrata tapahtumia. Viikko sitten sunnuntaina kivuttiin Heidin kanssa Arc de Triomphen (Riemukaaren) katolle, josta oli upeat maisemat Champs-Élyséesille.

Viime viikolla mun arkipäivät meni oikeastaan vaan kouluhommien parissa. En muista koska olisin viimeksi tehnyt niin ahkerasti tehtäviä. Välillä meinasi epätoivo iskeä kun palautettavana oli muutama ryhmätyö ja erilaisia yksilötehtäviä. Pari kirosanaa tuli päästettyä, mutta sisulla selvittiin loppuun asti. Alla pari random kuvaa upeelta Citén metroasemalta ja Le Maraisista, jota on sanottu Pariisin kauneimmaksi asuinalueeksi. Le Marais sulatti myös mun sydämen. Pikkukujia, vintagekauppoja ja hipstereitä joka puolella. Ei ihme että alue on tällä hetkellä "in".

Perjantaina alkoi sitten mun turistioppaan pesti, kun sain yhdeksän hengen poppoon tänne Pariisiin. Mukana matkassa oli äidin, isän ja kahden veljen lisäksi kolme serkkua, täti ja mun serkun kaveri. Kolmen päivän aikana kierreltiin kaikki tärkeimmät turistikohteet, shoppailtiin, syötiin hyvää ruokaa ja nautiskeltiin viiniä. Totesin, että turistina oleminen Pariisissa on erittäin rankkaa.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli upea ja oli ihana nähdä omaa perhettä. Toivon ja uskon, että mun vierailla oli myös mukava matka.

Mä olen ainakin tosi tyytyväinen kaikkiin tuliaisiin mitä sain Suomesta. Ruisleipää, salmiakkia ja suklaata. Voiko sitä muuta toivoa?

-Janette

Château de Versailles

Viime lauantaina matkustettiin Versaillesiin, joka sijaitsee noin 20 minuutin junamatkan päässä Pariisista. Tietysti meillä kävi sen verran huono tuuri, että matka kesti poikkeusjärjestelyiden takia yli tunnin. Oliko se sen arvoista? 

Versailles on siis aurinkokuninkaan, eli Ludvig XIV:n rakennettuma palatsi, joka toimi kuninkaan ja hovin asuntona sekä Ranskan politiikan keskuksena vuoden 1789 vallankumoukseen asti. Historian tunneilta mieleen on jäänyt ainoastaan se, että palatsin peilisalissa allekirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan Versailles'n rauhansopimus. 

Palatsin pihamaalla sijaitsee myös jättimäinen 1070 hehtaarin puisto täynnä tarkalleen muotoiltuja pensaita, patsaita ja suihkulähteitä. Tunnelman kruunasi vielä alueella soiva klassinen musiikki. Vaikka meidän viisihenkinen porukka välillä ahdistui turisteista, oli kaikki sen arvoista. 

Lauantai-ilta jatkui mukavasti kotibileissä ja sunnuntaina kävimme katsomassa Diana-elokuvan. Vaikka kriitikot ovat sen haukkuneet, minä ainakin pidin prinsessahömpästä. 

-Janette

ISC Paris Business School

Puolitoista viikkoa hurhahti, mutta nyt täytyy taas ryhdistäytyä. Seuraavaksi luvassa ISC Paris Business Schoolin esittely.

ISC Paris on yksityinen kauppakorkeakoulu, joka on ruotsalaisen vaihtarikaverini mukaan rankattu 16. parhaimmaksi koko maassa. Koulua kutsutaan Ranskassa nimellä grande école ja se eroaa varsin paljon normaalista yliopistosta. Yliopistoon pääsee Ranskassa sisälle pelkällä yo-todistuksella, mutta sieltä potkitaan pihalle jos taidot eivät riitä. Grande écoleen pääseminen vaatii jopa kaksivuotisen valmennuskurssin ja tietysti rahaa maksaa lukukausimaksut. Grande école eliittikoulut ovatkin hyvin arvostettuja ja säännöt ovat tiukat. Tunneilta ei saa olla myöhässä, eikä poissaoloja sallita ilman lääkärintodistusta (saattaa myös olla pelottelua).

Minun opintosuunnitelmani sisältää kuusi kurssia. Ranskaa lukuunottamatta kurssit ovat englanniksi ja myös professorit puhuvat äidinkielenään englantia. Yhdeksän tunnin kouluviikkoni koostuu näistä kursseista:

Business Writing: Kirjoituskurssi, jossa harjoitellaan muun muassa muodollisten kirjeiden ja raporttien tekoa. Hyödyllinen, mutta työläs.

Fashion and Luxury New Values: Kurssilla perehdytään pääasiassa muodin historiaan ja muotibisnekseen. Tällä kurssilla menee Guccit, Chanelit ja Diorit sekaisin. Sivistävä kurssi täällä muodin pääkaupungissa.

Corporate Communication: Kurssilla pohditaan viestinnän tärkeyttä yrityksissä, mutta en ole oikein vielä tajunnut mitä kaikkea käsittelemme. Kurssilla on kaksi esitelmää, mutta ei tenttiä, loistavaa.

Branding Beyond Marketing: Todella mielenkiintoinen kurssi, sillä brändit ovat nykyään se juttu!

Project Management: Tästä kurssista en ole ottanut selvyyttä, mutta jotain projektijuttuja pitää sisällään. Ilmeisesti ei tenttiä.

French: Ranskan kielen kurssi keskitason ryhmässä. Välillä meinaa usko omiin taitoihin loppua, mutta vielä sinnittelen mukana.

Aivan ISC:n vieressä sijaitsee kauppakeskus So Ouest, jossa vietän mielelläni hyppytunnit. So Ouestissa on kaikki tärkeimmät liikkeet, siellä ei ole tungosta ja se on todella siisti. 

Koulun lisäksi elämä Pariisissa sujuu loistavasti. Tällä viikolla olemme jo selvinneet 17 tunnin sähkökatkoksesta, käyneet pizzeriassa skandinaaviporukalla ja tutustuneet lukemattomiin ihmisiin joiden nimiä en muista. Alla olevan kuvan nappasin jo viikko sitten Notre Damen läheiseltä lukkosillalta. Sen taisimme löytää sattumalta.

Kun Suomessa jo täristään, meillä mittari näytti tänään auringossa +28 astetta. Odotan kuitenkin jo syksyä ja villapaitakelejä.

-Janette